Lukittu.

Hola amigos! Nyt sitä luvattua päivitystä;

Löysin (taas) tuolta roskakatoksestamme kivan penkin. Oikeinkin hienon, jossa oli istuin- ja selkänojapehmusteet niin huonona, että päätin repäistä koko selkänojan sekä istuinpehmusteet irti. Joten tällainen se vielä on:


Oikeinkin mukavan näköinen, eikö?


Rakastuin näihin jalkoihin todenteolla ja kuinka pahalta tuntuikaan, kun joku on vain hyljännyt sen. Onneksi otin penkin, kun parin tunnin päästä jakkara oli hävinnyt samasta paikasta.

Sitten maalasin istuinosan:

Meinasi muovimattokin värjäytyä tuolla hopeanharmaalla, koska tohinoissani en pitänyt purkkia tarpeeksi tiukasti kiinni ja kun kansi nousi tarpeeksi, niin siinähän kävi niin, että läikkyi hieman yli sanomalehtien..

Vielä ihanuus ei ole valmis, vaan ajattelin sahata irti selkänojapuut (meillä ei valitettavasti ole sahaa) ja maalata rungon mustaksi. Ihan kätevä pikkupöytä omaan huoneeseen hetkeksi ja kunhan tästä muutan helmikuussa pois, niin kukkatelineeksi kenties.

Ps. Löysin myös avoimesta häkkivarastosta kaapin seinän, jossa on hieno maalaus sekä kivan peilin, joka tulee roikkumaan tulevan kämpän olohuoneen seinällä. Jaan niitä myöhemmin, ettei tule kuva-ahdistusta.

Ei voi minua! Totaalisesti olen unohtanut, mutta taidanpa parantaa tapani heti tänään, hieman myöhemmin. Asioita on hoidettavana, mutta kaikkia hienoja juttuja olen tässä kehitellyt!

Kuvii ja tarinaa heti kunhan ehdin.

So I'll be sailing on.

Heipä hei, lukijat, jotka ette minua lue vielä! Sateinen ilma minut pakotti taas päivittämään, joten paljastan itseni! (Oikeasti välttelen taas vain koulutehtäviä, go me.) Mistä minä saan lukijoita??

Jaksoin muutama vuosi sitten vääntää tuon näköisen hupparin, anteeksi paska kuvanlaatu, mutta ei voi minkään.





Söpöin pipo ikinä! Ja ilmekin sen mukainen.


Lisää pipoja!


No oke, tässä on lapaset teille sitten.


Kirppikseltä löytyi kivat tyynynpäälliset, mutta ne olivat niin pienet, ettei sopivankokoisia tyynyjä ollut. Reippaana sitten kangaskauppaan ostamaan halvinta kangasta ja vanua ja ompelemaan! Nyt on hienot tyynyt.

Kiitokset tästä lukukokemuksesta, eipä minulla ole ihmeellisesti sanottavaa. Täytyisi kuvata herkut eBay-ostoksetkin, kun siihen maailmaan olen nyt hurahtanut ja koukkuunhan siinä jää! Olen koittanut järkeillä, etten tarvitse enää mitään, kun vaatekaappi räjähtää sekä myöskin vaatekomero kaikesta tavarasta / vaatteesta / lakanoista ja niin edelleen. Hillitsen himoni seuraavaan kertaan, kun ei opiskelijabudhetilla vain ole varaa.

HALVALLA LÄHTEE:

http://salattu.huuto.net/fi/showlist.php3?seller=emmidalle&status=DN&lcat=X&order=C&start=0&num=50&cat=%&odir=A

Guten Abend.

Sateinen Tampere huutelee taas. On ollutkin aikaa viimeisimmästä päivityksestä, sillä eihän minulla ole ollut kovin aikaa. Mukamas. Oikeasti on, mutten vaan ole jaksanut.

Keskiviikkoisen vapaapäivän kunniaksi ompelin tuolinpäälliselleni kaverin ja tässä nyt vihdoin ja viimein molemmat;


Sittemmin mietin, mitä erikoista tässä mekossa on, kun sen jouduin silittämään kotisiivouskohteessa;


Okei, veikkaajille tiedoksi - se on Dolce&Gabbanan mekko tytöille. Voisi luulla miksi tahansa H&M-kuvastosta repäistyksi, mutta D&G luki kokolapussa. Myöskin varmenteet olivat ja naurahtelin yksinäni. Mekon hintaa en edes tahdo tietää. Kuinka ollakaan, laatu maksaa, muttei tuo farkkumekko kovin laadukas näyttänyt olevan; siliää aivan kuten muutkin farkkukankaiset housut/hameet/mekot/paidat tms. Ainoan eron olen huomannut halpiskauluspaitojen ja laatukauluspaitojen silittämisessä. Luultavasti sekä Tom Tailor että Hugo Boss ovat kouluttaneet paitansa siliämään sillä, kun silitysraudan vetää esille.

Joten note to self: Osta ihmeessä tulevalle sulhasellesi Tailoria tai Bossia, pääset helpommalla, sillä sinä olet se, joka paidan silittää juhla-aamuna.

Huomenissa kenties kuvia menneiden vuosien tekeleistä. Ja oma pärstäkin vilahtaa! Pysykää kanavalla.

Lama.

Aloha täältä pirun kuumasta asunnosta! Äsken sain valmiiksi ensimmäisen tuolinpäällisen, ja nyttemmin kutsun tuoliani neulatyynytuoliksi. Koska tämä nyt vain sattuu näyttämään sellaiselta. Kuvia, rakkaani;

Parin vuoden takaista (joten nyt sitä voi hyvin käyttää) Ikea-kangasta by Anna Efverlund, kangas maksoi 3,95e tai 4,95e/metri.


Kirppislöytönä ylläriylläri kivan värinen Ikea-tuoli, mutta tämän kaveri oli oranssi, joka ei vain sovi sisustukseeni, joten sen takia ajattelin päällystää molemmat.


Kutsuinhan tätä jo neulatyynytuoliksi?


Hakasilla kiinnitin reunakaistaleet toisiinsa. Helpompi oli kiinnittää ne ulkopuolelle kuin sisäpuolelle. Enhän minä nyt turhia ala hifistellä, kun ensimmäisenä ideana oli tehdä päälliselle myös kääntöpuoli. Alapuolelta löytyy myös sideharsoa, jonka ompelin kankaan alle ja niiden väliin työnsin hieman vanua.

Jälkikirjoitus
Juurikin kun tämän sain pystyyn, niin aamulla sitten Aamulehdestä luen erään artikkelin, josta osan voisin tähän raapustaa itsekin;
--Laman aikana voi kuitenkin uusiutua tuunaamalla eli muokkaamalla vaatteita. "Ilmiönä tuunaus on kulkenut laman kanssa yhtä aikaa. Perusmuotoon saa edullisesti moni-ilmeisyyttä painatuksilla, glittereillä, hapsuilla tai röyhelöillä. Nyt ei näytä vastamuodin edustajalta, kun tekee vanhasta uutta tai käyttää retrotuotteita.

Jaahas, onko lama vaikuttanut tämän blogin tekemiseen? Vai olenko jo aikoja kulkenut muodin edellä ja vain vaistonnut tämän ajan ja tehnyt tällaisen? Olenhan harjoittanut tätä jo vuosia kuitenkin. Ja kaapistakin löytyi retrokuosisia vaatteita, joista ajattelin tehdä itselleni jotain käytettävää. Aika näyttää, mitä keksinkään.

Nyt kävi näin.

Heipsan vain, jostainhan sitä täytyy aloittaa ja nyt päätin perustaa blogin. Aivan, ei mikä tahansa olen-niin-ihana-ja-niin-vitun-angstinen, vaan kaikkien iloksi tällaisen do it yourself -blogin. Eli tänne kokoan niin omatekemiäni kuin kustomoituja vaatteita/asusteita/esineitä/tavaroita/jne., mitä tahansa voikaan itse tehdä tai tuunailla.

Suunnitelmissa on ollut luoda trendikäs muotiblogi, mutta ehken ole tarpeeksi muodikas tai sitten en vain halua, että minua seurataan vaatteideni perusteella ja huudellaan perään kaduilla. (Tuota tapahtuu tarpeeksi usein ja pääni kestää sen juuri ja juuri.) Saati että ihmiset kopioisivat tyyliäni.

Perustietoja voin toki kertoa itsestäni - enempää ette valitettavasti saa irti. Olen 19-vuotias tyttö ja asun Tampereen keskustassa. Aloitan pian Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuvan ja television koulutusohjelmassa. (Joten tällekin sivulle tulee kivat html-koodaukset, mutta tällä hetkellä en ole vielä niin tylsistynyt, että vääntäisin sellaisia - katsotaan sitten, kun kouluhommista on pakko luistaa..) Mitäs muuta, kuvataiteita olen harrastanut vuosia ja avoimuus ja uteliaisuus on tuonut minut tähän hetkeen kirjoittamaan tätä blogia ja jakamaan teidän kanssanne sen, kuinka olen löytänyt tämän eräänlaisen harrastuksen ja ilon, jonka saan kustomoimisesta sekä itse alusta asti tekemisestä. Have fun with me.

Toivottavasti löydätte minut ja viihdytte seurassani. Luvassassa pieniä ja sieviä ja suuria ja mahtavia luomuksia. Jaksaessani kirjoitan ylös, kuinka olen asian tehnyt, niin itsekin voitte surutta kopioida ideoita. Ja ehkä muokata mieleiseksenne.